Pitkään aikaan en ole kirjoittanut tänne. mä vielä joskus lähi tulevaisuudessa päivitän kaikki kirjoitukset tänne mitä kesän aikana (ja osastolla) on tullut. nyt ehkä kuitenkin pakko angstata hetken.

Mä olen koulussa, mun elämä menee taas ulkopuolisten silmissä helvetin hyvin. en juo viikolla ja muutenkin alkoholi määrät on pienentyneet. olen sosiaalinen ja "iloinen" ja keskustelen ihmisten kanssa ja jaksan melkein joka aamu laittaa hiukset ja meikata ym. todellisuus ei ole yhtä ruusuinen.

Mä vihaan itseäni enemmän kuin koskaan (taas) ja syytän itseäni järjettömistä asioista; esim. jos meen katsomaan jotain kämppää ja en saa sitä (kun 15 ihmistä mun lisäks laittaa hakemuksen) niin tottakai se on mun vika, tai jos joku ei vastaa puhelimeen, sekin on mun vika. olen niin paska ihminen. alkoholia menee viikonloppuisin huimia määriä ja riippuu täysin seurasta, että miten ilta päättyy. "harrastan" irtosuhteita (edelleen), tai voisiko sanoa hyväksikäyttöjä, enhän mä muista niistä mitään. aamulla sitten joku vaan kertoo, että kannattaa käydä apteekissa. loistavaa, ja kun on alkanut välillä menemään muutakin kun alkoholia... onneksi kuitenkin kohtuudella. ja se viiltely, ystäväni, pelastukseni, helpotukseni. ahdistus käy sietämättömäksi, jokainen päivä on selviytymistä ja illalla sä toivot ettet koskaan heräisikään. lenkillä sä katsot ojia, jos sieltä löytyisi joku lasi pullo, jonka vois laittaa paskaksi ja viiltää sillä. ja just niin mä teen. vielä ei ole haavat syviä, säälittäviä, mä sanon. mutta ne syvenee, päivä päivältä, ihan niin kun ennenkin. kunnes kaikki on liikaa. mikään ei riitä.

Ja mä nään ja kuulen asioita, ei en mitään käskyjä tms, vaan ihmiset/olennot/eläimet tai mitä nyt milloinkin, puhuu mulle, kysyy multa jotain ja mä huutaisin apua, jos en olisi niin paniikissa. toki, harvemmin ne puhuu, mutta tää alkaa jo tuntua aika tutulta, jos lähes joka päivä näkee asioita, mitä muut eivät nää ja mitä ei oikeasti ole. mä olen lopullisesti sekoamassa. koko ajan eletään reunalla, jos nyt tapahtuisi yksikin pahempi epäonnistuminen tmv, mä olisin taas enemmän ku pohjalla. welcome to my world, pain.