mä pelkään. enemmän kuin koskaan. mä en enää halua olla ihan sama. mä haluan olla jotakin, jollekin. ja mä vielä olen. mutta mä pelkään niin paljon, koska jos mä luotan, toivon, uskon, mut voidaan pettää ja mä en kestäisi sitä. en nyt, enkä ehkä ikinä. mä voin saada kaiken, tai menettää kaiken. mä voin saada loputtoman onnellisuuden, tai mä voin vajota synkimpään masennukseen. mä haluaisin, mutta mä en osaa. kaikki on kauhean pelottavaa, vierasta, uutta. mä haluaisin vain nukkua itseni pois. ja ongelmat pois, ja kun mä heräisin, kaikki olisi hyvin. ja mä haluaisin onnistua, edes jossakin, olla tyytyväinen itseeni, edes pienen hetken. mulle riittäisi hetkikin, että kaikki olisi hyvin, mä en jaksa enää taistella päivästä toiseen, kuukaudesta, vuodesta toiseen. eikö tää koskaan lopu? mä en jaksa yksin, enkä halua olla enää yksin, mä tarvitsen jonkun, ensimmäistä kertaa elämässäni. mutta mulla ei ole ketään, ei sitä ketä mä tarvitsisin.