lauantai ilta. mies lähtee kaverilleen ja mä jään yksin himaan. no, päätinpä sit itekki avata viinipullon ja ystävän kanssa siinä iltaa istuttiin, päädyttiin käymään baarissakin ja tulin yksin kotiin. mies edelleen kaverillaan ryyppäämässä, minä juttelin facebookissa muutaman sanan ex ukkoni kanssa, jonka kanssa en oo yli vuoteen ollut missään tekemisissä, eron jälkeen.. no sovittiin nykyiseni kanssa, että nähdään mäkkärillä, hän tulee bussilla siihen ja otettiin siitä sit ruokaa mukaan. no, kerroinpa et olin exäni kanssa jutellut ja hän suuttui tietenkin siitä... vaikka itse oli oman exänsä luona yötä pari päivää sitten ja muutenkin paljon exänsä kanssa tekemisissä (yhteiset lapset ja on hänen "paras kaveri")... siinä humalatilassa en oo ihan varma, että soittiko exälleen vai sanoko mulle (tuskin, ku oli vihanen mulle), no, jokatapauksessa sanoi et rakastan sua. päästiin kotiin ja hän meni facebookkiin juttelemaan taas exänsä kanssa ja minä nappasin keittiöstä veitsen ja lukittauduin vessaan. senhän sitten tiesikin, kuinka siinä kävi. enpä oo moneen vuoteen näin todenteolla vetänyt ranteita auki, itseasiassa, en koskaan näin pahasti.

tuntu vaan, että ei tässä oo enää mitään järkeä, kukaan ei välitä, tai rakasta mua. mä oon taas se ihan sama ja toinen nainen. valmiiksikin olin jo masentunut ja alkoholi tietty viel korostaa tätä mun "itsesääliä"... naurettavaahan tällänen käytös on, mut mä halusin vaan pois. kun ei millään enää ollut mitään merkitystä, jos ainut ihminen, kenen takia jaksan täällä olla, ei välitäkkään musta, ja mulle se on koko elämä. ei vaan enää jaksaisi tätä paskaa.

tilannehan eteni sitten niin, että mieheni soitti ambulanssin, kun tulin hakemaan peiton sinne vessaan, tuli vissiin kylmä tai jotain. mä tietty kuulin, ku se soitti ja menin huutamaan sille et sinä et vittu mihkään soita ja painuin takasin vessaan leikkimään veitsen kanssa. hetken päästä tuli poliisit ja pakkohan mun oli sieltä vessasta ulos sit tulla... sitte tuli lanssi ihmiset ja sairaalareissuhan siitä tuli. tikkejähän noihin piti laittaa, oli sen verran syviä... kotiin kun palasin niin mies oli edelleen kännissä ja käski mut nukkumaan, jutteli exänsä kanssa edelleen koneella, mä yritin vetää nappeja, mut sehän esti mua. sain onneksi muutaman unilääkkeen otettua ja nukahdin kai jossain vaiheessa. mies oli sit tullut kuitenkin viereeni kun heräsin. ja taas, kun hän oli nukkunut päätään selväksi, niin kaikki oli, kuin mitään ei olisi tapahtunut...

jännä, kun mä oon monta kertaa yrittänyt niitten pahempien aikojen jälkeen viillellä, mut en oo pystynyt, olin sit selvinpäin tai kännissä, sehän sattuukin! mut tällä kertaa taas, mä en tuntenut mitään, mä olin taas hetken siellä paikassa, jossa olo helpottaa, tosin, mua ei ois haitannu, vaikka oisin menny vähän pitemmällekin... tai siis loppuun asti. mä halusin pois, mä halusin kuolla.

nyt vaan hävettää ja ahdistaa ja tekee pahaa kattoa itteänsä. kun mä koitan aina parisuhteessa miettiä, miltä toisesta tuntuu ja ottaa toisen huomioon. niin mitä jos mun mies olis tehnyt itelleen näin? mulla olis todella paha olla sen puolesta, eihän kukaan saa tehdä itselleen näin pahaa. mutta taas... ei ollut muita vaihtoehtoja, oli vaan niin järjettömän paha olla, on edelleen... mutta koitan kestää, tiedän, että jos uudelleen tyhmäilen, niin mies varmasti jättää mut.. ei kai kukaan tällästä sekopäätä halua katella. mä vaan jotenki toivon, että mun mies "pelastais" mut, kuuntelis ja puhuis itekkin omista asioistaan.. kai se on turhaa... kun oon kuitenki se toinen nainen... se on ainoo ihminen kenelle haluisin puhua ja avautua, toki lääkäreillekin jotain puhun, mut en läheskään kaikkea. haluisin, että joku kerranki välittäis musta, olis lähellä, lohduttais ku on paha olla, kuuntelis ja rakastais...

mut jos se ei oo tää mies, jota mä niin kovin rakastan. niin en mä jaksa enää sitä mun entistä elämää, en todellakaan haluu palata siihen. mielummin vaikka kuolen. sitä säätämistä ja alkoholin määrää, ja etenkin yksinäisyyttä. mä en enää haluu olla se vahva ja vitun kova ihminen, mä haluun, et joku ees joskus "huolehtis" musta.. kai se on liikaa pyydetty. en mä oo kuitenkaan mitään ansainnut.