mä oon taas niin loppu. vihaan ja inhoan itseäni. tuntuu, että oon maailman huonoin, rumin ja läskein akka. en mä kelpaa. miehellä olis jono oven takana naisia, sen kun valitsis kenet haluaa millekin päivälle. viime viikonloppuna yritin epätoivoisesti kännissä tappaa itseni, mutta oli lääkkeet loppunut ja olin sammunut, ennen kuin ehdin kauheita määriä vetää... ja jalatki piti pari viikkoa sit vetää ihan huolella auki, ja silloinkin meinasin et tapan itseni, mut joku pieni ääni pään sisällä muistutti mua miehestäni ja lopetinkin sen touhun siihen... 

mä jo luulin, et oisin päässy eroon kaikesta säälittävästä toiminnasta, mut paskat. kai se vaan on niin, että kun aina ja koko ajan sä ajattelet kaikkia muita paitsi itseäsi ja laitat aina muut etusijalle, niin välillä on vaan pakko olla vähän itsekäs ja ajatella vain itseään. eli sitä, että haluan vittu kuolla. mä haluun luovuttaa, en mä selviä tän sairaan pääni kanssa enää sekunttiakaan... en vaan jaksa.

en voi muuta ajatella, ku kuinka täydellisiä mieheni exät/panot on ja kuinka sillä olis kyllä kysyntää, ku mut vaa jättää. en vaan keksi yhtäkään syytä miksi se olis mun kaa, kun ei mussa vittu oo mitään hyvää. en vittu muuta ku paskaa saa aikaseks, ois vaan niiiiiiiiiiin paljon parempi ku mua ei täällä edes olisi. kaikki olis onnellisempia. 

vihaan itseäni.