miksi mä olen taas yksin sängyssä itkemässä. missä on mun se ihminen, joka lohduttaa, kuuntelee, on lähellä, on läsnä? missä on se ihminen, joka musta sanoo välittävänsä, kun mulla on vaikeaa? oonko mä niin vitun paska, etten ansaitse minkäänlaista "apua", "kuuntelijaa", "lohduttajaa"... kai mä olen... mä olen niin yksin mun pään sisällä, taas... vaikken enää jaksaisi päivääkään yksin, mä olen silti... niin yksin... 

ja kuka mua kannustaa ja tukee ja tsemppaa kun innostun jostain asiasta tai oon ees hetken onnellinen? niimpä. ei kukaan. tänäänkin sain kerrankin idean, minkä voimalla voisin jaksaa käydä tota koulua ees jotenkin. no heti kun kerroin tästä, niin jo vedettiin matto jalkojen alta. oot sä nyt miettiny tarkkaan et jaksatko, se on niin rankkaa jne jne... no, en kai mä sit jaksa, mä oon niin paska, et ei mun kannata ees yrittää. ei kai musta koskaan tule mitään, enkä mä saa toteuttaa haaveitani... ja kun eihän mikään oo varmaa, paitsi kuolema, mieheni sanoin... kai tässä on sit pelättävä koko ajan kun ei mikään oo varmaa, eikä saa ees uskoa, et joku juttu kestäis.... 

en enää tiedä mitä tekisin.. en mä sitä läheisyyttä saa vaikka keksisin mitä tapoja... ei, aina luvataan että huomenna, huomenna, ens lauantaina jne, no... koskaan se huominen ei ole. enkä mä pysty ees laihduttaa, näköjään olin taas lihonut lisää, vaikka taas yritin... kai mun pitää taas lopettaa syöminen tai alkaa oksentaa... ei tästä muuten tuu mitään, vihaan joka ikistä kohtaa kehossani ja itsessäni. haluisin olla seksikäs ja haluttava ja laiha. mut en mä oo. 

miksi kaiken tän jälkeenkin mä oon niin tyhmä että edelleen haaveilen kaikesta edelle mainitusta... tietäen, ettei ne koskaan tuu toteutumaan. mut jos en haaveile,  niin luovutan kokonaan... tosin, lähellä se alkaa nytkin olemaan. 

mutta enhän mä ole kuin hyvin vähän sairas, mä vaan olen syntynyt tälläiseksi... sairaanhoitajani mukaan. kai se on sit vaan uskottava et oon pienestä asti ollut vaan niin vitun paska, ettei mun elämästä tuu mitään. oon alkanut toivomaan, että olisinpa kuollut niinä kaikkina kertoina, kun oon yrittänyt kuolla... en kuitenkaan oo yrittänyt tarpeeksi, koska olen vielä tässä. 

mutta kuinka kauan mä olen tässä? jos elämässä mikään ei ole varmaa, paitsi kuolema...